En koskaan suunnitellut ryhtyväni hoitajaksi. En edes tiennyt, että voisin - minäkö muka! Mutta sisälläni eli kaipuu... tunne siitä, että minussa on jotain, mitä en vielä osannut selittää. Aiemmassa työssäni kohtasin kyllä asiakkaita ravintolamaailmassa, mutta kohtaamiset jäi pinnallisiksi hyvää mieltä lukuunottamatta.
Vuosien varrella kuuntelin yhä useammin itseäni. Herkkyyttäni. Sitä, miten syvältä aistin toisten tunteet ja tunnelmat. Miten kehoni alkoi puhua, kun mieli ei vielä pysähtynyt.
"Keho muistaa, minkä mieli unohtaa."
Tuo lause kulki vierelläni, kun aloin eheytyä. Oli kulkenut jo uupuksestani saakka, kehoni huutavien vaivojen pysäyttävästä voimasta saakka.
Matkani alkoi pienistä havainnoista: jännityksistä kehossa, tarpeesta hengittää syvempään. Opin kuuntelemaan kehoa, hermostoa, tunteita – ja niiden takana piilevää energiaa.
Se ei tapahtunut yhdessä yössä. Se oli pitkä ja alkuun karikkoinenkin polku, johon sisältyi kyyneliä, kipeitä asioita kohdattavaksi, irtipäästöä, selkeyttä ja toivoa.
"Tämä ei voi jatkua näin. Tiedän, että minulla on muutakin annettavaa, enkä edes tiedä vielä, mihin kaikkeen pystyn."
Näin ajattelin silloin, kun elämä piiskasi taas kerran vasten kasvoja enkä jaksanut jatkaa enää samalla tavalla. Ehkä sinäkin tunnet niin juuri nyt.
Silloin syntyi päätös. Pikku hiljaa ajan myötä kasvoin rooliin, joka ei ollut pelkästään hoitajan, vaan myös sisäisen maailman peilaaja. Aloinkin ymmärtää, että tämä työ ei ole vain tekniikkaa, kanavointia tai kehon kipujen ja vaivojen helpottamista.
Se on niin paljon enemmän.
Tunnetaitoja.
Itsetuntemusta.
Energiaa, kehoa, intuitiota ja rajoja.
Ihmisyyttä ja sen kohtaamista rehellisesti ja läsnäollen.
Rakensin oman tapani hoitaa. Yhdistin siihen kaiken oppimani – en vain energiahoidosta, vaan:
- hermoston säätelystä
- tunnetyöskentelystä ja sisäisestä lapsesta
- feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainosta
- ohjauksellisuudesta ja sanallistamisesta
- itsensä ja energiansa vahvistamisesta ja palautumisesta
- irtipäästämisestä ja vanhojen ja kuluttavien suojamuurien purkamisesta
- yritystoiminnasta ja yrittäjänä kasvamisesta
- sekä intuitiivisesta, luovasta otteesta, joka elää hetkessä.
Opin vahvistamaan omaa energiaani, ottamaan vähemmän vastuuta siitä mihin en voi vaikuttaa ja enemmän vastuuta itsestäni. En enää uupunut, en imenyt itseeni henkilökohtaisesti kaikkea – vaan juurruin.
Itselleni avautuessa olin lopulta se, joka tunsi kutsun auttaa muita. Aikoinaan ennen tätä olin siinä pisteessä, jossa erityisherkkänä energiaan herääminen tuntui yhtä aikaa pelottavalta ja kiehtovalta. Kun intuitio avautui vahvemmaksi, jopa pelkäsin sen voimaa tuntiessani sen niin syvästi - mutta opin kuulemaan sen, opin "halitsemaan" sitä.
Päivä päivältä luotin enemmän siihen, että voin kulkea maanläheisyyden ja valon energian polkua yhtä aikaa.
Tänä päivänä ohjaan herkkiä, mutta voimakkaitakin, tuntevia ja viisaita sieluja löytämään oman polkunsa – ilman suorittamista, ilman roolipaineita. Jotta sinäkin voit elää omannäköisesti, omassa voimassasi.
Ja minä olen täällä tekemässä niin vain, koska itsekin kerran tarvitsin jonkun, joka sanoisi:
"Sinusta on siihen. Sinun kykysi on valtavan suuri lahja, käytä sitä."
Ehkä juuri sinä olet nyt se, joka kuulee nämä sanat. Ja ehkä tämä on sinun ensi askeleesi.