Johanna Ihme

Mun nimi on Johanna Ihme. Haluan aloittaa minun polkuni kertomisen samalla kysymyksellä, minkä olen esittänyt itselleni silloin, kun aloin luomaan oman näköistä elämää. Se on mielestäni yksi elämän suurimmista kysymyksistä, minkä jokainen voisi itselleen aika ajoin esittää.

Haluatko elää elämää tiedostaen, että ohjaksissa olet sinä itse, vai elätkö elämää olosuhteiden uhrina?

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseen sinä olet ainoa joka voi. Oivallus siitä, että mun ei tarvitse kestää kaikkea ja että olen ainoa, joka voi tehdä asioille jotain, muutti elämäni. Muutti minun polkuni suunnan. Sisäisellä työllä muutin elämäni vastaamaan sitä, minkä koen merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Ja sisäinen työ on se avain, mikä muuttaa elämää.

Mistä kaikki alkoi?

Mun tarina. Oon aina ollu kiinnostunut kaikesta hmmm mystisestäkin ja siitä, mitä ei voi silmin nähdä. Mun leikit oli jo pienenä täynnä keijupölyä, ihmettelin elämää ja innostuin pienestä. Innostus ja kiinnostus elämää kohtaan on kantanut pitkälle, mutta välillä aika karutkin olosuhteet vei mua kauemmas itsestä. Kauemmas ja kauemmas. Ja sitä enemmän ajauduin elämään, joka ei ollu mun näköistä. Suoritin elämää, enkä uskaltanut enää pysähtyä. Tein niin kuin kuului tehdä ja mukauduin muiden mieliksi.

Himmensin ja pienensin itseni ja olemukseni. En tuntenut enää itseä, en osannu olla itseni kanssa, enkä osannu kuunnella itseä. Niin kuin peilistä ois hymyilly joku mulle samaan aikaan syvältä silmistä niin tuttu, ja muuten tuntematon. Uuvuin. Kehoni ei toiminut. Minun polkuni oli siis aikoinaan osaltaan aika karua. Osaltaan siksi, koska sallin sen karikkoisuuden olla elämässäni paljon kauemmin, kuin mihin olisin pystynyt, kuin mitä olisin tarvinut.

Kun kuljin tuota omaa polkuani aiemman itseni kanssa, koin levottomuutta, riittämättömyyttä, uupumusta. Suoritin elämääni aina vain lisää, hain tukea ja hyväksyntää pelkästään ulkopuoleltani ja minua vaivasi monet eri keholliset ongelmat selittämättömistä vatsakivuista ihottumiin ja päänsärkyihin, pelkoihin ja uniongelmiin. En voinut hyvin ja se näkyi myös käytöksessäni.

Mulla ei ollut työkaluja eikä osaamista vapautua siitä, koska vaikka ajatukseni ovatkin pysyneet aina positiivisen puolella (kiitos samanaikaisen itsetutkiskelun ja itsenäisen opiskelun henkisestä elämästä ja ihmisen hyvinvoinnista), se karikko kulki mukana energeettisesti koko ajan. Tätä kesti vuosia, kunnes koin stopin ja totaalinen uupumus jätti kaiken alleen.

Romahduksen jälkeen

Pitkän uupumuksen kautta aloin tutustua itseeni uudelleen. Kysyä, mitä mulle kuuluu ja mitä oikeasti haluan. Ja siitä lähti mun monen vuoden itseni tutkiskelu, johon kuului olennaisena osana myös henkinen kasvu ja energiat.

Pikkuhiljaa mun koko elämä muuttui, ainoa pysyvä asia oli mun rakkaista rakkain tytär ja koirani. Vaikka ymmärsin itseä paremmin, en siltikään tuntenut olevani kotona. Siinä vaiheessa elämää löysin energiahoidot. Aivan kuin olisin löytänyt palan itseäni taas. Päässyt kosketuksiin kaikkien kuorien taakse herkän sieluni kanssa. Sitä kautta löysin aidon ajatuksen kipinän siitä, että välitän itsestä ja haluan itselle hyvää. Olla itseni puolella. Että mustakin on johonkin ja olen täysin riittävä just näin.

Vähän myöhemmin tutustuin meditoimiseen. Ja moniin, moniin kursseihin, kirjoihin ja koulutuksiin vuosien varrella niin itsetuntemuksen kuin henkisen- kuin fyysisenkin hyvinvoinnin lisäämiseen. Kävin myös terapiassa. Mutta ennen kaikkea, löysin pysähtymisen itseni äärelle ja vapautumisen vanhoista energeettisistä tukoksista.

Tähän alkoi kiteytyä kaikki, mistä alkoi lempeästi katsominen itseäni kohtaan. Kerros kerrokselta. Helppoahan se ei aina ole, kun joutuu kohtaamaan oman epämukavuusalueensa ja ottamaan vastuun asioista. Ja siinä korostuu erityisesti energiahoitojen, meditaation ja itsetuntemuksen korvaamaton ja kokonaisvaltainen apu. Aloin katselemaan elämää kiitollisuuden kautta.

Pitkäkestoisen stressin selättäminen, uupumuksesta paraneminen, fyysisten kipujen väheneminen, kehon selittämättömien oireilujen loppuminen ja aineenvaihdunnan vilkastuminen, päättämättömyyden, kireyden, voimattomuuden ja suorittamisen tunteen väheneminen sekä ylikierroksilla käyvän kehon ja mielen rauhoittaminen. Muun muassa näihin vaivoihin oon saanut apua oman henkisen kasvun matkani varrella energiatyöskentelystä, meditaatiosta ja itsetuntemuksen kasvattamisesta.

Energiahoidot puhdistivat tuota kuormaa (ja karmaa) niin tehokkaasti, että mun ei tarvinnut käsitellä juurta jaksain kaikkia traumoja ja muita ikäviä muistoja niin tästä, kuin menneistäkin elämistä. Meditaatio rauhoitti vuosia ylivirittyneessä tilassa olleen kehoni ja ennen kaikkea mieleni. Itsetuntemus taas valaisi sitä, miten olinkin tainnut olla itse itseni pahin sabotoija, kun piiskasin itseäni aina vain toimimaan, koska en kokenut olevani riittävä missään, ja koska olin niin kaukana itsestäni enkä tiennyt, mitä oikeasti tarvitsen. Kuinka automaattista ja huomaamatonta omat käyttäytymismallit ja sisäinen puhe voikaan olla.

Nykyään elän omasta sisäisestä levollisuudesta ja kiitollisuudesta käsin. Olen kasvanut rajattomasta omia rajoja kunnioittavaksi ja niistä kiinni pitäväksi, miellyttäjästä ja mukautujasta selkä suorana ylpeästi itseni kantajaksi, suorittajasta itselleni armolliseksi, ja vaalin tänä päivänä ajatusta siitä, että kaiken voi antaa anteeksi, niin itselleen kuin muille. Anteeksi antaminen ei tarkoita kaiken hyväksymistä, mutta paha olo lisääntyy elämällä pahan olon kourissa.

8 vuotta kasvatin itseäni, ennen kuin rohkaistuin ja uskalsin unelmoida ääneen siitä, että voisin auttaa myös muita. Siitä lähti kytemään ajatus Kamarista, ajatus omasta hyvinvointiyrityksestä, jonka kautta voisin auttaa muita. Tästä kertoo Energiakamari Ihmeen tarina.

Erityisherkkyys

Kaiken aiemmin kertomani lisäksi aloin ymmärtämään itseäni ehdottomasti myötätuntoisemmin sen jälkeen, kun tutustuin erityisherkkyyteen ja tunnustin itseni olevan erityisherkkä. Koen erityisherkkyyden lyhyesti kuvailtuna itsessäni niin, että tunnen, aistin ja koen herkästi ja paljon. Tunnen ja koen paljon asioita itsestä, mutta myös muista ihmisistä ja ympäristöstä yleensä. Tiedostamatta se oli todella kuormittavaa, mutta tänä päivänä parhaimmillaan antoisaa ja merkityksellistä.

Ihmettelin kyllä usein, miksi olen niin uupunut, miksi minusta yhtäkkiä tuntuu tältä ja miksi minulla on välillä niin hämmentynyt olo. Tukahdutin näitä kysymyksiä mieleni syövereihin, niin syvälle, etten kuullut niitä enää. Ennen saatoin ottaa myös muiden tunteet omikseni, koska koin ne niin selvästi, enkä tunnistanut, ettei ne olleet omia tunteitani.

Erityisherkkänä koen siis asiat vahvasti. Niin ilot kuin surutkin. Yleensä se on mukavaa, kun saa pienistä asioista paljon sisältöä elämään, mutta joskus se on myös kuluttavaa ja palautumista tarvitsee enemmän. Minä näen ja aistin ympäristön erityisherkkänä tavalla, joka värisyttää mieltäni ja kehoani, niin hyvässä kuin pahassa. Kehoni kipuilee ikävistä asioista tai jännityksestä, mutta tunnen kehossani myös onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteet. Sitten on vielä se toinen puoli, mikä liittyy muihin ihmisiin. Otin ennen erityisherkkänä itseeni muun muassa ihmisten ajatukset tyytymättömyydestä ja saatoin pitää asioita sokeasti omana vikana, ennen kuin huomasin, etten välttämättä edes liity asiaan mitenkään. Väsyin helposti ihmispaljouden keskellä, saatoin hämmentyä ja suojautua kuoreeni pitkäksi aikaa minulle uhkaavilta tuntuvissa tilanteissa, vaikka tilanne ei koskisi minua ollenkaan.

Nykyään sanoisin, että erityisherkän elämä on antoisaa. Koen paljon, näen paljon. Ja ymmärrän itseäni hyvin, kun tiedostan tämän. Toivon, että tämä avaa asiaa myös sinulle joko ymmärtämään itseäsi tai ehkä läheistäsi paremmin. Olen kirjoittanut henkilökohtaiseen blogiini pari kertaa erityisherkkyydestä omalla kohdallani, voit käydä tutustumassa siellä lisää jos aihe kolahtaa sinulle: Erityisen herkkä ihminen, Erityisherkkyys ja empatia.

Ajatusmaailmaa

Olen pienestä pitäen mummuni jalan jäljissä ollut kiinnostunut luontaisesta itsensä hoitamisesta ja itsensä kuuntelusta, vaikka ymmärsinkin vasta aikuisiällä mitä se oikeasti tarkoittaa. Ajattelen, että jokaisen kannattaisi ensiksikin ottaa selvää, mitä kaikkea sukupolvilta kantautuu (niin fysiologinen-, mutta lisäksi myös psyykkinen geeniperimä ja uskomukset), mutta myös pysähtyä kuuntelemaan ja havainnoimaan, mitä tietyn oireen taustalla voi olla ja mitä keho tai mieli oikeasti tarvitsee. Tähän kaikkeen osansa tuo vielä entiset elämät.

Koen, että länsimaalainen lääketiede hoitaa usein oiretta, mutta juurisyy voi hautautua oireen hoidon alle (en toki sano että aina näin olisi). Molempien vanhempieni työnkuvat liittyvät osaltaan länsimaiseen lääketieteeseen, joten sieltäkin arvostus länsimaalaisen kulttuurin ammatillisuutta ja osaamista kohtaan on olemassa. Toivoisin, että vaihtoehtoinen ja luonnollinen hyvinvointi sekä länsimaalainen lääketiede kulkisikin joskus käsikädessä ja täydentäisivät toisiaan.

Taustani:

Käymiäni koulutuksia ja kursseja:

Lisäksi olen käynyt vuosien varrella monen monta kurssia itsetuntemuksen, omien uskomusmallien sekä henkisen- ja fyysisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kehitän osaamistani ja tietoisuustaitojani jatkuvasti.

Aiemmin olen toiminut pääasiassa esimiehenä ravintola-alalla, missä muun muassa ihmisten kanssa kohtaamiset tuli tutuksi, samoin kuin markkinoinnista ja tapahtumajärjestämisestä ravinnon merkitykseenkin. Toimin aikoinaan seitsemän vuotta ravintola ja catering- sekä puhtaanapitoalan yrittäjänäkin. Olen ammatiltani restonomi, jonka opinnot painottuivat tapahtumatuotantoon. Tällä hetkellä opiskelen opettajaksi ja toimin Kamarilla sivutoimisena yrittäjänä.

Jos sinulla tulee mitään kysyttävää tai saat samaistumispintaa ja haluat jakaa jotain kanssani sun polusta, laita ihmeessä viestiä osoitteeseen: johanna@energiakamariihme.fi. Olen kiitollinen sinusta ja viestistäsi ja varsinkin siitä, jos voin auttaa sinua polullasi eteenpäin.

Henkilökohtaista matkaani voit käydä seuraamassa blogissani, jonne jaan silloin tällöin ajatuksia omasta henkisestä kasvustani ja vinkkejä samaa polkua kulkeville. Pääset myös palveluideni kuvaukseen suoraan klikkaamalla tästä.

Haluan jakaa sinulle vielä kirjallisuudesta kullanarvoisia vinkkejä, jotka ovat auttaneet minun polkuni varrella: